Konamin on lopullisen kyllästynyt Vuodatuksen tarjoamaan blogitilaan ja on päättänyt siirtyä Wordpressin tarjoamaan blogiin. Kaikki tänne kirjoitetut  viestit on siirretty wordpressiin, mutta kommentteja ei valitettavasti voitu siirtää.

http://konamin.wordpress.con

Konamin haluaa kiittää kaikkia lukijoitaan ja toivoo, että ranttausten uusi osoite miellyttää mahdollisia lukijoita. Uusi blogi vaatii vielä vähän säätöä, mutta tämän viikon sisällä sen pitäisi olla kunnossa.

Suomalainen cosplayskene on edelleenkin hyvin negatiivinen, kun puheenaiheeksi nousee ostopuvut. Silti ainakin yksi suomalainen animekrääsään keskittynyt kauppa on ottanut myyntiin cosplaysasuja ja ilmeisesti puvuilla on ollut sen verran menekkiä, että kaupankäyntiä ei ole pitänyt lopettaa. Surullisinta puvuissa on tietysti se, että ne on selvästi massatuotettu, käytetyt materiaalit ovat kaikkea muuta kuin kivoja ja istuvuusongelmia on enemmän kuin vähän. Tällaiset osotopuvut vaativat paljon muokkausta ennen kuin näyttävät hyvältä useimpien ihmisten päällä. Ostopuvuissa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta niiden kantajille ei ole aina väliä, onko mukana peruukkia vaan tärkeintä on vain pukeutua siihen pukuun (cosplay on pakollista jne.).
 Konamin haluaisikin saada ihmiset miettimään ostopukuja, ostopukujen laatua ja tapaa, jolla ostetut puvut pitää ottaa, jos niitä alkaa näkymään coneissa sitä muutamaa pukua enemmän.

Mistä?

Aloitetaan hienoisella kauppakritiikillä, joka toivottavasti tulee joskus saavuttamaan kaupan omistajan korvat ja siten myymälän pukuvalikoimaan ja myyntitapoihin tulee muutoksia. (eli epätodennäköistä, mutta aina saa toivoa).
 Ippai on animesäläkauppa, joka avattiin noin vuosi sitten Helsinkiin. Kauppa on ensimmäinen cosplaypukuja myyvä putiikki Suomessa (joskin nettikauppa Magic Frog ja Blippo ovat ainakin jossain vaiheessa myyneet valmispukuja). Ippain pukuja myydään myös jokaisessa tapahtumassa ja firma toimii conien sponsorina. Ippain cosplaypukumainoksilta ei voi välttyä, jos edes kerran on vilkaissut tulevan tapahtuman nettisivuja.
 Mikä näissä mainoksissa on sitten niin kamalaa? No malli ja mallin päällä olevat puvut. Samat puvut ovat näkyvillä kaupan nettisivuilla, luonnollisesti ilman mitään tietoja sarjasta. Kaupan valikoimassa on muutaman eropelin/visual novelin hahmojen pukuja ja jopa pari sellaista pukua, jotka noin ehkä yksi viidestäsadasta animeen tutustuneesta tunnistaa. Eropeleissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ainakin Konaminia arvelluttaisi ostaa puku, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Sen lisäksi että puvuissa ei ole nimiä, mallilla ei myöskään ole hahmolle sopivaa peruukkia, ei kunnollista valokuvausmeikkiä ja puvut näyttävät pelkästään mainoskuvissa väärin mitoitetuilta ja huonosti istuvilta. Hameiden pituuksia on ilmeisesti siveyssyistä pidennetty runsaasti ja pukujen yksityiskohtia minimoitu tekokustannusten vähentämiseksi.
 Ippain pukujen kangas on sekin aika jännä. Materiaali muistuttaa Eurokankaassa myytävää Enstex-ulkoilukangasta, joka pitää sateen ja tuulen, eikä näy läpi. Ideaalia, mutta ei silti toimi, koska toiset puvut ovat erilaisia kuin toiset ja siksi ne pitää valmistaa eri materiaalistakin. Puvuissa on käytetty myös turhan paljon satiininauhaa.

Kun kyseessä on asioita myyvä yritys, olisi taas hienoa, jos niihin kuviin nähtäisiin vähän enemmän vaivaa ja malliksi valittaisiin vähän paremmin pukuihin sopiva henkilö, joka olisi perehtynyt pukua pitävän hahmon sarjaan niin, että pystyisi poseeraamaan mahdollisimman myyvällä (ja tällä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että asiakkaat innostuisivat ostamaan pukuja!) ja hahmoon sopivalla tavalla. Jokainen puku pitäisi myös esitellä etu- ja takapuolelta ja saada pienemmät yksityiskohdat näkyviin ja lisäksi sivuilta pitäisi löytyä mitat eri koille (vähintään hihan pituus, lantio, vyötärö, rinta ja hartiat) ja vieressä pitäisi myös näkyä alkuperäinen hahmokuva ja luonnollisesti hahmon sarja ja hahmon nimi, ettei kukaan osta sikaa säkissä.

 Ippain sivuissa on muutenkin parantamisen varaa, joten ehkä kaupan omistaja viimein ehtii kiireiltään löytämään jonkun datanomiopiskelijan, joka tekee kaupan nettisivut lopputyökseen ja tekee vieläpä hyvää työtä. Samaan syssyyn jostain koulusta voisi löytyä joku näppärä media-assistenttiopiskelija, joka näpsäisee hyvin lavastetut kuvat kaikista puvuista (jotka toivottavasti ovat vieläpä edustuskelpoisen, hyvin meikatun  ja peruukkipäisen mallin päällä) ja käsittelee ne vielä asiaan kuuluvalla tavalla.

Ippain lisäksi suomalaiset ostavat pukuja myös kiinalaisista nettikaupoista ja jotkut saattavat jopa teettää pukunsa ammattiompelijalla.

  Monet eBaymyyjät tekevät puvut tilaajan omilla mitoilla, mutta mittojen kanssa pitää olla hyvin tarkka ja tietää oikeutensa asiakkaana. Ebaypukujen materiaali ei aina vastaa kuvassa näkyvän puvun materiaalia ja jotkut myyjät saattavat käyttää japanilaispukuilijoiden (Kipi) valokuvia mallikuvina. Lopputulos ei siis aina ole toivottu, mutta kun osaa etsiä ja valitsee puvun, jossa ei ole liikaa yksityiskohtia, saa hyvin usein haluamansa eli siistin puvun, jota voi käyttää tapahtumassa, jos omat taidot eivät riitä. Ebaypuvut saattavat vaikuttaa halvoilta, mutta useimmat myyjät nostavat halpaa hintaa kalliilla postikuluilla, jotka ilmeisesti lasketaan tekopalkkioksi. Pukujen tulemisessa Suomeen saattaa kestää useampikin viikko, koska no, ne tehdään mittatilaustyönä, joten kärsivällinen ebayostaja odottaa eikä heti lähde pyytämään rahojaan takaisin.

Varsinaisia cosplayhyn erikoistuneita, eli ei-kiinatuontantoisia halpakauppoja, on Suomessa vain yksi (aiemmin mainittu Magic Frog, joka toimii ilmeisesti samalla tavalla kuin ompelimot). Amerikassa muutamat pukuilijat (Limebarb ja Katie Bair näin esimerkkeinä) erikoistuivat valmistamaan pukuja muille cosplayereille. Viime vuonna vanhojen kauppojen rinnalle nousi God Save the Queen-fashions, joka on ehkä ammattitaitoisin putiikki tällä hetkellä. Erikoiskauppojen laatu on hyvää, koska ne ovat nimeonmaan erikoistuneet cosplaylle, mutta länsimaiset tuntitaksat näkyvät sitten hinnoissakin. Laadusta kannattaa kuitenkin maksaa, jos haluaa puvun, jota ei voi itse tehdä. Lisäksi ammattilaisten tekemiä pukuja saattaa joskus joutua odottamaan pitkäänkin jonotusaikojen ja työkiireiden takia.

Mikäli omat taidot eivät riitä ja haluaa kuitenkin kunnon puvun (ja on valmis maksamaan siitä varsin paljon rahaa), voi kostyymin myös tilata yksityiseltä ompelijalta tai vaikkapa valmistuvalta pukuompelijalta, mutta tällaisille puvuille onkin sitten tietynlaiset järjestelyt, joista Konamin ei osaa sanoa mitään.

Miksi?

Pukuja siis myydään ja pukuja ostetaan, mutta mieluummin sitä silti tehdään itse puvut, näytetään aluksi aivan hirveiltä ja opitaan ajan myötä (jotkut eivät tosin opi). Suomessa cosplay on vielä käsityöharrastus, johon on pikku hiljaa yhdistymässä esiintymisharrastus, mutta esiintymisen painottamisen lisäksi puku on silti aina tärkeämpi. Tämä on hyvä juttu, mutta jos cosplayn painotus siirtyy jossain vaiheessa täysin esiintymiseen ja eläytymiseen, on itsetekemisen merkitystä pohdittava uudestaan.

Yleinen mielipide on, että ostetulla puvulla ei saa kilpailla. Sen sijaan on ookoo, jos pukuompelijakaveri tai vaikka ompelutaitoinen äiti tekee puvun ja sillä sitten kisataan. Tällaisissa puvuissa on toki se, että yleensä puvun tekemiseen osallistutaan myös jollain tasolla itse. Jos ei sitten ommella, ollaan ainakin mukana kangaskaupassa, neuvotaan ehkä yksityiskohtien toteuttamisen kanssa tai vähintäänkin istutaan siinä vieressä, kun kaveri/äiti ompelee ja napistaan, että jokos se puku olisi valmis. Saatetaanpa siinä samalla ommella vaikka nappeja kiinni omilla huterilla neulanpistoillaan. Kaverin/äidin/mummon/tädin tekemään pukuun on koko ajan oltu jollain tavalla kosketuksissa ja koska ompelija on joko sukua tai muuten vain läheinen, puku tuntuu henkilökohtaisemmalta. Ulkopuolisella teetetty puku on siis tämän henkilökohtaisuuden vastakohta eli jollain tavalla tabu. Jännää, koska noin 95 % suomalaisista kuitenkin pukeutuu normaalisti halpakaupoista ostettuihin valmisvaatteisiin ja vain harva tekee koko vaatevarastonsa itse. Lolipiireissä esim. tilattujen vaatteiden suosio on nykyisin paljon suurempi kuin itsetehtyjen.
  Kun kuitenkin on kyse hassusta harrastuksesta, jossa yritetään mahdollisimman tarkasti jäljitellä piirroshahmon ulkonäköä, on ihan ymmärrettävää, että itsetekemistä korostetaan, nimenomaan juuri sen harrastamisen takia. Ompelu on osa harrastamista eli harrastajat sitten ompelevat. Ompelemiseen myös menee yleensä enemmän aikaa kuin varsinaisen puvun pitämiseen, joten puvun tekeminen tavallaan antaa oikeuden kutsua itseään harrastajaksi.

Vikaa on myös suomalaisessa kulttuurissa, joka korostaa itse tekemisen merkitystä. Siksi pukujen ostaminen valmiina saattaa monesta tuntua petokselta itseään ja muita harrastajia kohtaan. Lisäksi mukaan saattaa tulla suomalainen kateellisuus. Kadehditaan niitä, joilla on varaa tilata valmis ja hienokin puku ulkomailta, ilman että nähdään vaivaa ja kärsitään, kun neula lävistää sormen. Tokihan on totta, että puvun ostanut ja siitä maksanut, on saattanut tehdä tunteja oikeaa (esim. kaupan kassalla istumista, lehtien jakamista, lastenhoitoa etc.) työtä, jotta ostettuun pukuun olisi ensinnäkään varaa. Mikä olisi pahempaa kuin nähdä conissa hieno puku ja kuulla että se on ostettu? Sehän olisi vallan epäreilua, varsinkin jos olet itse pukuilemassa samaa hahmoa ja oma pukusi on vähemmän hieno kuin tämä ostopuku.

Hauskin asenne on ostopukuihin sellaisilla ihmisillä, joiden mielestä puvun teettäminen on pahasta ja itsetekeminen hyvästä ja sitten kuitenkin tehdään pukuja kaverille (vaikka omat taidot eivät välttämättä vielä riitäkään). Tällaiset ihmiset ovat niitä kaikkein jyrkimpiä ostopukumielipiteissään, vaikka samassa lauseessa myöntävätkin, että tekevät pukuja muille ja haluavat mahdollisesti cosplayompelijoiksi. Onneksi mielipiteitä voi laajentaa ja parin vuoden kuluttua ostopuvut ovat heidän mielestään ihan yhtä arvokkaita kuin itse tehdyt puvut.

Cosplayharrastukseen yhdistettävät "faktat" ovat varsin ristiriitaisia, varsinkin kun kyseessä on asia, jonka "säännöt" ovat  muodostuneet vain, siksi, että jossain joku on sanonut jotain ja sitten tämä tieto on levinnyt hyvin nopeasti yleiseksi tosiasiaksi. Mitä jos joku olisi joskus sanonut, että puvut nimenomaan pitää ostaa ja itsetehdyillä puvuilla ei saa osallistua kisaan?

Miksi se itsetehty on sitten parempi kuin ostettu tai päinvastoin? Ei se olekaan. Puvun teettäminen tai itsetekeminen on jokaisen oma päätös eikä kenelläkään pitäisi olla sanomista, jos joku on pukeutunut hienoon ja hahmon puvun näköiseen cosplayhyn ja kulkee se päällään conissa. Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan kohtaan.

Missä?

Missä sitä sitten saa olla ostopuvussa? Kuten mainittua, kisaaminen ostopuvussa on hieman epäreilua  sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pitävät cosplayta käsityöharrastuksena.  Animeconissa 2007 ilmeisesti puoliksi ostettu puku pärjäsi kisassa ja tästä aiheutui conin jälkeen jonkinmoista draamaa. Myös Kemin sarjisfestareilla samana vuonna tuomaristo osoitti voittajaksi kaupasta ostetun lolimekon! Konamin ei edes ymmärrä, miksi jmuodilla pitäisi kisata, koska joillekin se on arkipukeutumista (kovin moni ei varmaan käytä päivittäin cosplyasuja?). Ostet puvut ovat siis melkein aina aiheuttaneet pienoista draamaa, kun joku on sellaisella voittanut. 
 
Animecon ei salli ostopukuja kisassa, mutta ryhmäkisasta Konamin ei ole varma. Ryhmäkisassa arvostelun pitäisi kuitenkin nimenomaan painottua esitykseen ja pukujen yhtenäisyyteen ja pukujen alkuperä on tässä tapauksessa toissijainen juttu, jonka perusteella voidaan päättää voittajasta, jos kaksi ryhmää on sijoitettu yhtä korkealle. Toisaalta, koska Aconin kisassa tuomarit eivät välttämättä ole kovinkaan paljon kosketuksissa kisaajiin (ainakaan niin paljon, että näkisivät puvut läheltä), voi hyvin kokeilla onneaan ostopuvussa ja väittää, että äiti teki. Tämähän tietysti on epärehellistä, mutta jos on niin suuri pakko kisata, mikäs siinä. Cosplaynäytösten yleistyminen mahdollistaisi lavalle nousemisen ostopuvuissa, mutta koska Suomen cosplayskene on kisakeskeinen, näytöksiä tuskin tullaan järjestämään, jos osallistujia ei riitä.

Ostopuvun pitäjän on kuitenkin hyvä olla rehellinen. Jos joku tulee kysymään kysymyksiä puvun tekemisestä, kannattaa suoraan kertoa, että puku on ostettu. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Tästä syystä kisajuontajien pitäisi Konaminin mielestä välttää "mikä oli puvussasi vaikeinta-kysymyksiä, ellei sitten ole varmaa tietoa siitä, että lavalla oleva pukuilija on tehnyt pukunsa itse.

Coniin saa siis tulla teetetyssä puvussa, mutta sen kisaamisen pointtia kannattaa edelleenkin miettiä, jos haluaa nimenomaan kisata käsityötaidoillaan, ei lavashow'lla.



Konamin toivottaa kaikille oikein hyviä kesäkuun jatkoja ja lähtee ostamaan ensimmäistä halpatuontipukuaan. Animeconin jälkeen luvassa lisää pisteliäitä mielipiteitä ja pohdiskelua Suomen suurimmasta, "kehittyneimmästä" ja "arvostetuimmasta" tapahtumasta.

On se niin väärin.

Kävijäkommenttien perusteella Suomen parhaasta conista jäi Konaminille vain huonosti toimiva tietokone ja isot rakot jalkoihin. On se niin väärin. Konamin-parka ei saanut yhtään ainutta halia. Keneltäkään ei herunut sääliä yksinäistä otakua kohtaan joten halilistan täyttäminen ei onnistunut. Seuraavaan coniin se Free Hugs-halikyltti mukaan, jotta saisi edes jotain huomiota.

Desuconissa oli muutamia sangen suuria vikoja. Ensimmäinen vika on se, että ohjelmaa oli ihan liikaa eikä hengaukseen jäänyt aikaa. Yli puolet coniajasta meni harmittavasti kongressisiivessä istumiseen, joten cosplaypukujen bongailemiseen ja niiden haukkumiseen jäi vähemmän aikaa ja se näkyy sitten tässä blogimerkinnässsäkin.

Varsinaisesta ohjelmasta ei ole valittamista vaikka cosplayaiheisia luentoja ei ollutkaan kuin kaksi eikä niiltäkään luennoilta tarttunut mitään uutta. Konamin on aivan varma, että  luennon luennoitsija on joko lukenu tätä blogia tai on muuten vain samoilla linjoilla Konaminin ajatusten kanssa. Seuraavaan Desuconiin toivottavasti tulee kolmetuntinen cosplaypaneeli, jossa käydään läpi kaikki, mitä cosplaysta voi tietää ja näytetään enemmän videomateriaalia. Cosplaypaneelista ei mitään kommentteja, koska Konaminilla voi olla nuorempiakin lukijoita ja ohjelmanumero oli k-18.
Konamin myös kuuli sellaista juorua, että blogipaneelissa oli mainittu myös tämän pienen blogiviritelmän nimi ja osoite ja kommentoitu maaliskuista sadetakkipostausta.  Konamin kiittää panelisteja markkinoinnista ja toivoo, että kukaan ei pettynyt blogin sisältöön.

Sadetakeista onkin sitten hyvä siirtyä cosplayhyn. Koska Desucon oli vissiin coni elitisteiltä elitisteille, paikalle oli tullut myös harmittavan vähän huonoja pukuja. Vai tarkoittaako tämä sitä, että huonoa cosplayta ei enää ole? Jos näin on, Konamin vetäytyy eläkkeelle. No, onneksi siellä joukossa oli muutama niin paha floppi, että oksat pois. Kenen mieleen oikeasti tulee tehdä KH-sadetakista loimusametista ja epäonnistua kaavoittamisessa niin paljon, että puku korostaa jokaista kivaa ja ei niin kivaa muotoa? Parit AxelRoxasit näyttivät lähinnä huonoilta Raistlineilta, joihin törmäilee muissa kuin animeconeissa. Olisivat edes olleet rehellisesti jotain vappumunkkeja (niitä ihmisiä, ei ruokaa), mutta ei, kun piti olla joku ihQJaajo. Cosplaynäytöksen aikana joku näistä ihmisistä oli bongattu huutelemassa lavalle ja epäilen, että sama ihminen on tehnyt tätä ennenkin. Ei näin! Juontajalle ei huudeta, koska juontajalla on tarkka käsikirjoitus ja satunnaiset huutelijat voivat sekoittaa pasmoja. Jos Konamin olisi ollut paikalla salissa, olisi huutelijan niskasta löytynyt aika nopeasti vihainen cosplaynatsi.

Harmittavan selvästi cosplayssa näkyi myös se aiemmin mainittu 20 sarjan trendi. Desuconin suosituin sarja oli ehdottomasti Axis Powers Hetalia, joka on jo peitonnut Kingdom Heartsin suosiossa. Hetalia oli itse asiassa varsinainen syöpä vaikkakin fanikanta vaikuttaa hieman rauhallisemmalta kuin entisten suosittujen sarjojen fanit. Armeijapuvuissa (koska kuka nyt naishahmoja cosplayaisi) on vain se vika, että ne näyttävät aika tylsiltä ja cosplayssa iloinen asia on hienot, värikkäät ja räikeät puvut. Toinen nousija on Kuroshitsuji, jonka lämpimurto tullaan näkemään Animeconissa kuukauden ja parin päivän kuluttua. Yllättävää oli myös Tengen Toppa Gurren Lagannin suosio. Peräti kolme naishahmoa bongattu ja tämä on varsinainen ihme kun huomioidaan, että sarjaa cosplayaavat ovat yleensä niitä yaoipotentiaalilla ratsastavia. KH:ta, Bleachia ja Narutoa näkyi normaalia vähemmän mutta surullista kyllä, cosplayereiden määrä ei taaskaan ollut mikään vallan suuri. Muita suosittuja sarjoja olivat sitten Full Moon wo Sagashite, joita oli kokonainen ryhmä, Pokemon, joita paikalla näkyi ainakin viisi gijinkaa ja parit Ashit,  vanha tuttu Desunote jota edusti aika näyttävä RyukRem-pari ja muuta Misamisaa ja Lightia. Soul Eateria näkyi myös ja Ookiku Furikabuttea, Code Geassia ja peräti niinkin “vanhaa“ sarjaa kuin Hikaru no Go. Yli kaksi pukua näkyi myös Eternal Sonatasta, Vocaloideista ja Odin’s Sphereistä, joita kaikkia voi veikata tuleviksi suursarjoiksi. Loput cosplayt olivat hyvin satunnaisia eivätkä varsinaisesti jääneet mieleen. Toivottavasti Animeconissa on enemmän nähtävää.

Näyttävimmät puvut osallistuivat nimenomaan näytökseen (jossa oli kuuleman mukaan harmittavan vähän esiintyjiä mutta hyvin onnistunut juonto), joskin lauantaina paikalla oli muutama ihan hienokin puku. Että hyvä Suomi ja hyvä me.

Varsinainen conkritiikki jää tällä kertaa väliin, koska valittaminen pusupiireistä, kigurumimassoista tai rapekylteitä ei niiden puutteen vuoksi onnistu.  Ihan kivan conin pitivät, kai sitä voisi uudestaankin mennä.

Koska Konaminilla on EDEELLEENKIN liikaa vapaa-aikaa, on aika päivittää blogia jo toisen kerran ennen virallista Lahden reissua ja sen jälkipuintia.

Kuten kaikki tietävät (jos osaavat lukea), Konamin henkilökohtaisesti kuuluu “cosplayelitistien” puolueeseen, joka käsittää ison osan vanhemmista ja kokeneemmista suomalaisista pukuilijoista. Muutamissa paikoissa (Aniki, Aniki ja Aniki) ihmisille on tullut pakkomielle jakaa ihmiset ernuihin ja elitisteihin. Tämä on ärsyttävää, mutta foorumeilla avautuminen on tylsää.

“Kaikkein rasittavinta on kuitenkin se, että valitetaan kuinka kaikki suomalainen cosplay on paskaa ja, että vain japanilaiset saisivat cossata.”

“Kuitenkin tämä ilmiö on sääli tosiaan niitä elitisti-cosplayaajia kohtaan, jotka oikeasti panostavat pukuihinsa, mutta hukkuvat kuitenkin suureen kigurumi ja naruto-cosplay massaan.”

Edelliset rivit on kopioitu aiemmin mainitulta foorumilta ja ne antavat hyvin kuvan siitä, mitä valtaosa cosplayereistä pitää elitisminä. Elitismi ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia, vaan siihen liittyy paljon syitä ja seurauksia. Lisäksi elitistit ovat yleensä oikeassa, joka tietysti raivostuttaa  niitä, joille pukuilu ei merkitse niin paljon, että siihen omistaudutaan ja sille uhrataan aikaa (tällä tarkoitetaan varsinaista pukujen tekemistä, ei pelkkää spekuloimista ja puvuistaan kuuluttamista).  Erotellaanpas asioita vähän.

Elitisticosplayerin historia

Oletetut elitisticosplayerit ovat yleensä aloittaneet harrastuksensa vähintään kolme vuotta sitten, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Pukuilu on aloitettu nimenomaan oman nörtteilyharrastuksen (se, joka sanoo, että cosplay ei ole nörttiä, voi syödä päänsä) jatkeena ja ensimmäinen puku on johtanut toiseen ja toinen kolmanteen ja sitten pukuilun lopettaminen onkin jo ollut mahdotonta. Kun harrastus on on tuntunut omalta, samalla on lähdetty kartuttamaan omia tietoja. Tiedonjano ja kunnianhimo ovatkin usein syyt siihen, miksi cosplayta jaksetaan jatkaa niiden ensimmäisten pukujen jälkeen. Halutaan oppia ja halutaan kehittyä asiassa, josta pitää. Tietenkään huomion saamista ei voi sitäkään pitää vähäisenä syynä, mutta harrastusiän kasvaessa, attention whooraus jää vähemmälle.

Moni elitistinä pidetty pukuilija seuraa aktiivisesti esim. 4chanin /cgl/ää, cosplay.comia, Cosfua ja myös suomalaisia cosplay-yhteisöjä ja muiden pukuilijoiden blogeja/livejournaleja. Lisäksi luetaan erilaisia tutoriaaleja ja parhaimmillaan kehitetäänkin niitä. Tällainen harrastaminen on sekin suuri vaikuttava tekijä. Muiden virheistä pyritään oppimaan ja samalla kasvaa kiinnostus muiden maiden pukuilua kohtaan.  Joskus sitä saatetaan naurahtaakin muiden virheille, mutta ei kuitenkaan julkisesti.

Cosplayelitistit ovat nähneet paljon ja muistavat näkemänsä. Siksi moniin kotimaisiin pukuihin ei liity enää wow-tekijää, kun hienoimmat näkee netissä. Suomalainen cosplayväki keskittyy niiden parinkymmenen suosikkisarjan ympärille ja toki harrastajien keski-ikä vaikuttaa myös. Moni saattaakin puutua pukubongaukseen, koska mitään uutta ei vain näy.

Vaikka näille elitisteille harrastus on tärkeä asia, sitä on myös opittu tulemaan coniin ilman sitä cosplayta, jos vaan ei jaksa/huvita ja moniin asioihin suhtaudutaan paljon humoristisemmin kuin mitä jotkut saattaisivat kuvitella. Tieto on valtaa ja niin edelleen pätee cosplayn maailmassa siinä missä muuallakin.

Elitisti ja puvut

Moni elitistiksi laskettava pukuilija on siis oikeastaan vain hyvä cosplayer, jota kohtaan saatetaan tuntea kateutta ja sitä kateutta puretaan sitten elitistiksi nimittämällä. Moni elitistejä haukkuva tuntuisi itsekin haluavan päästä kokeneempien kastiin, mutta kateudella ei onneksi voi selittää kaikkea ja joku viihtyy juuri sellaisena kuin on eikä halua mennä eteenpäin eikä taaksepäin harrastuksensa kanssa.

Elitisteinä pidetyillä pukuilijoilla on monesti, kuten mainittua, takana useamman vuoden cosplaykokemus tai mahdollisesti ompelijan koulutus, joten puvut ovat sen mukaisia. Vuosien aikana on ehditty oppimaan jo ties minkälaisia niksejä ja vähän vaikeammankin puvun tekeminen onnistuu - jos ei helposti niin sitten vaikeasti. Koska vanhemmilla harrastajilla on myös ikää ja mahdollisuus työpaikkaan, netistä on mahdollista tilata peruukkeja ja sekin osaltaan vaikuttaa siihen, millaisina heidät nähdään. Hämmästyttävän usein elitismiin liitetään eBaysta tilattu peruukki.  Moni elitisti on toki kokenut Suomen valikoiman peruukit ja siirtynyt sitten parempaan.

Lisäksi elitisteinä pidetyillä ihmisillä on tapana valita hahmoja, joita pystyvät esittämään ja joiden pukujen toteuttaminen on mahdollista omilla taidoilla. Puvut valitaan omien mieltymysten perusteella eikä siksi, että saisi huomiota conissa ja paljon faneja.  Usein vaikuttavana tekijänä on myös  lempihahmo/näyttävyysfaktori ja hahmoa on harvemmin pukuiltu Suomessa eli monesti elitismiin liitetään myös erilaisten sarjojen fanittaminen. Isosta joukosta erottuminen pelkästään cosplayvalinnoilla on tietysti iso haaste, mutta se onnistuu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että erottua pitäisi, koska on tärkeintä pitää siitä puvusta eikä välittää siitä, pitävätkö muut.

Elitistit ja muut cosplayerit

Elitisticosplayereillä on yleensä hyvin kehittynyt huumorintaju, kun puhutaan cosplaysta. Tämä siksi, että tiedostetaan, että tässä nyt ei harrasteta ihan normaalia asiaa ja hyväksytään se. Omasta harrastuksestaan ei puhuta kaikille ja normaalielämä yleensä erotellaan siitä coniviikonlopusta.

Elitistit vaikuttavat toki internetissä hyvin ilkeiltä, mutta yleensä kaiken takana on hyvätä syyt ja oikeassa elämässä paatuneinkin nettineuvoja on oikeasti ihan kiva ihminen, jos vain osaa aloittaa keskustelun oikein (eli eipäs hypätä kenenkään niskaan ja yritetä sitten kehittää keskustelua!) ja molemmilla osapuolilla on aikaa keskusteluun. Ei kuitenkaan kannata odottaa, että vanhempi pukuilija jaksaisi enää lähteä mukaan nuorempien ihmisten leikkeihin. Ne leikit kun leikittiin jo silloin, kun oltiin itse nuoria ja söpöjä (ja silloin meno oli monesti rauhellisempaa). Joskus moni nuorempi loukkaantuu tavasta, jolla vanhempi pukuilija heitä ohjailee (yleensä oikeaan suuntaan) joka sekin vaikuttaa taas pukuilijoiden välisen rajan vetämiseen.

Yleinen harhaluulo on, että elitisticosplayerit pitävät japanilaisia pukuilijoita parempina kuin esimerkiksi suomalaisia pukuilijoita. Tämä ei ole totta. Suomen cosplayskeneen  kokeneemmat edustajat nimenomaan ovat keränneet sen verran paljon taustatietoa, että tietävät kaikki japanilaisen cosplayn temput. Tiedetään, että Japanista saa ostaa pukuja, kenkiä ja peruukkeja, tiedetään aasialaisten genetiikasta sen verran, että voidaan selittää, miksi japanilaisilla on vähemmän finnejä kuin monilla suomalaisilla ja ymmärretään, että japanilaisten naisten ruumiinrakenne on hyvinkin erilainen verrattuna suomalaiseen ruumiinrakenteeseen. Tiedetään myös, että  vain parhaat japanilaiset pukuilijat pistävät kuviaan nettiin ja että failia löytyy niin idästä kuin lännestäkin. Nk. elitisticospleyerit ovat yleensä myös naispuolisia (Suomen cosplayskenessä on edelleenkin liian vähän miehiä) joten alushousut eivät niin kiinnosta (vaikka Konamin myöntääkin usein kiinnittävänsä huomiota pantsukuvien alushousujen väriin ja raitoihin). Myös photoshopin, valoisuuden, hyvien kuvauspaikkojen ja tiettyjen kamerakulmien käyttö ymmärretään.

Oletetut elitistit pystyvät löytämään helmiä niin suomalaisesta, jenkkiläläisestä kuin japanilaisestakin cosplayskenestä. Aina se jonkun ihannoima vähäpukeinen tyttö ei ole oikeasti hyvän cosplayerin ihanne vaan sitä pidetään enemmän vaikka ei-niin-laihasta cosplayereistä, jonka päällä on monimutkainen ja yksityiskohtainen puku. Poikkeuksia toki on, mutta yleensä ne ovat miehiä, jotka haluavat katsoa nättiä tyttölöö eivätkä nättejä pukuja. Toki hyvä pärstä on etu, mutta tärkeintä on, että kokonaisuus on tasapainoinen ja siististi toteutettu.

Miten cosplayelitistiksi pääsee?

Cosplayelitistillä toisinsanoen tarkoitetaan hyvää pukuilijaa, joka osaa asiansa ja joka neuvoo muita cosplayereitä. Jokainen, joka haluaa saada hyvän pukuilijan statuksen, joutuu miettimään hahmovalintojaan ja kehittämään jo olemassa olevia taitojaan. Lisäksi on opittava hyväksymään kritiikit ja kysyttävä mielipiteitä muilta, kuin kaveripiiriltä ja vanhemmilta (jotka harvemmin osaavat olla kriittisiä). Toisaalta, hyvän pukuilijan statuksen voi saada myös parilla maskottipuvulla ja pukujensa mainostamisella internetissä, ja huonoilla cosplayvihjeillä (akryylimaalia!), mutta tässä tapaukessessa ei ole taattua, että kaikki tykkäävät.

Tärkeintä on sisäistää se, että aina on joku, joka ei pidä sinusta ja puvustasi eikä sille voi mitään. Se on elämää, joten oppikaa siihen.


Konamin miettii vakavasti bloginsa siirtämistä Vuodatuksesta Wordpressiin, koska Vuodatus ei salli edes quoten käyttämistä. Muutoksesta tullaan kyllä ilmoittamaan.

Konaminilla oli ylimääräistä aikaa vielä näin ennen Lahden reissua, joten  tämän kerran aiheena on cosplaykisat, niiden tuoma maine, osallistuminen ja tie, jota pitkin kisat ovat kulkemassa.

Cosplaykisat ovat jo pitkään kuuluneet jokaisen itseään kunnioittavan conin ohjelmaan ja ovat samalla tapahtuman suosituin ohjelma. Edellinen con, jossa ei ollut mitään kisaa, oli Tracon I vuonna 2005 mutta sen jälkeen jokaisessa tapahtumassa on ollut kisa. Desucon tekee tähän linjaan poikkeuksen, mutta siitä lisää parin viikon päästä.

    Vielä pari vuotta sitten cosplaykisat olivat oikeasti kisoja, joissa oikeasti lahjakkaat cosplayerit esittelivät taitojaan lavalla ja tapahtuman jälkeen syntyi draamaa, jos jonkun puku oli parempi. Vuoden 2007 jälkeen suuri osa näistä vanhoista harrastajista  siirtyi harrastamaan pukuilua vain hauskanpidon kannalta ja/tai siirtyi järjestelytehtäviin. Jo tässä vaiheessa jokaisessa kisassa oli tietysti ollut ne vähemmän hienot pukunsakin, mutta viime vuonna  kisojen taso laski huomattavasti ja sen myötä kisoista on tullut miltei yhtä pakollisia kuin cosplaysta itsestään. Nykyisin draamataan lähinnä siitä, jos lavalla on ollut viisi Sakuraa ja joku neropatti yleisön joukosta on huutanut että “Buu!”.
    Ei tietenkään ole kivaa kuunnella huutelua lavalle ja monelle nuoremmalle pukuilijalle huutelu voi nostaa palan kurkkuun ja aiheuttaa pientä itkeskelyä.  Kun sitten conin jälkeen katsoo näitä Sakuroita ja muita suosittuja hahmoja, katsoja miettii, että miksi ihmeessä nämä osallistuvat kisoihin?

Cosplaykisat ovat nykyisin hyvinkin leikkimielisiä. Esiintyjät marssitetaan lavalle ja marssitetaan lavalta pois. Moni ei edes poseeraa paikallaan vaan juoksee suoraan katsomoon. Kun kyseessä on KISA ja pukuilijoiden esiintymisiä ja pukuja on arvostelemassa tuomaristo, pitäisi jokaisella olla sen verran järkeä, että sinne lavalle jäädään seisomaan edes puoleksi minuutiksi, jotta tuomari pystyy katsomaan puvun yksityiskohtia ja päättämään, laittaako pukuilijan palkinnoille vai ei. Kisaajien juostessa lavan läpi, tuomarin tehtävä vaikeutuu.

 Konamin kuuluttaa ihmisiä käyttämään järkeään. Onko pakko mennä sinne lavalle, jos tietää, että lavalle tulee viisi muuta samaa hahmoa? Onko pakko mennä lavalle, jos puku on huonosti tehty eikä yhtään näyttävä? Voisiko sitä lavaesiintymistä vaikka miettiä jo siinä vaiheessa kun päättää osallistua kisaan? CFT:llä on periaatteena  lajitella kisaajat edistyneisiin ja aloittelijoihin joten kaksi kisaa huonossa puvussa tarkoittaa aloittelijan siirtymistä edistyneisiin eli sarjaan, jossa pärjääminen on  mahdotonta.  Onhan se lavalle meneminen ihan kivaa, mutta eikö järki sano, että yksinkertaisella koulupuvulla harva on voittanut cosplaykisaa ja että yleisö tahtoo erilaisia, näyttäviä pukuja niiden iänikuisten KingdomHaaartsien ja DesuNootojen lisäksi. Edellä mainitut on nähty sata kertaa ja jos väki ei ota itseään niskasta kiinni ja ala tekemään erilaisia hahmoa, ne tullaan näkemään vielä toiset sata kertaa. Mikäs siinä, jos pukeutuu lempihahmokseen, mutta senkin voi tehdä hyvin ja miettiä, kannattaako sitä kisata ollenkaan.

Kun toisaalta selaa jokaisen suomalaisen nuoren suosikkinettisivua eli Irc-galleriaa, huomaa siellä yleisen trendin, joka on sekin osaltaan vaikuttanut cosplaykisojen huononemiseen. Kehumisen.  Postaat minkä tahansa kamalan puvun kera räjähtäneen vappuperuukin ja aina on joku kehumassa sinua upeaksi, hienoksi ja erinomaiseksi. Kun kuulee pelkkää positiivista kommenttia puvuistaan, on mahdotonta  nähdä omia pukujaan realistisesti. Kaverit/tutut saattavat kannustaa kamalimpia luomuksia koska eivät itse pysty parempaan, mutta tällaisissa tilanteissa on hyvä avata vaikka cosplay.com ja katsoa miten muut ovat toteuttaneen saman puvun ja onko oma pukusi yhtä hyvä/huono kuin monien muiden puvut.

Konaminin on joskus vaikea ymmärtää, miksi sillä kisaan osallistumisella pitää kehuskella? Se on vain yksi ohjelmanumero isossa tapahtumassa ja osallistumiseen kaikilla on mahdollisuus. Osallistuminen on tietysti osa voittoa, mutta vasta siinä vaiheessa, kun kävelee lavalta pois sen pehmonorsun/-koiran/lahjakortin kanssa, kannattaa tuntea olonsa hyväksi. Yksi cosplaykisavoitto ei kuitenkaan tee sinusta Suomen tunnetuinta pukuilijaa (kuten joku on onnistunut luokittelemaan pukuilijoita) tai edes kuuluisaa. Taitojaan pitää harjoittaa edelleen ja pysyä nöyränä (tämän muutamat ihmiset kokevat vaikeaksi).

Jos Konamin itse lähtee kisaan mukaan, tavoitteena on joko a) ilmainen sisäänpääsymaksu b) voitto tai edes pärjääminen  kisassa.  Jokainen voisi seurata tätä ohjetta. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi ottaa nokkava asenne, tehdä huono puku ja mennä sitten kisaan voittamaan (ja jos ei voita, itkeä sitten netissä asiasta) ja lesoilemaan voitollaan vaan että pitää valita sellainen puku, joka on näyttävä, poseerata lavalla (ja valokuvissa) hahmon tavalla ja tehdä sitä pukuaan niin pitkään, että se näyttää hyvältä, istuu päälle ja on hieno. Tapa, jolla moni kisaaja toimi Tampere Kupliissa kuohutti Konaminin verta ja Kona tunsi valtavaa tarvetta hypätä yleisömeren läpi lavalle ja mennä pitelemään jokaista kisaajaa lavalla ja johti myös siihen, että Konamin karjui valokuvauspisteessä pukuilijoita eläytymään, olemaan hahmo, nyaa desu!

Sitten puhutaan lähestyvästä Summitista, jonka pitäisi olla Suomen tavoitelluin cosplaykisa (karsinta). Viime vuonna Summitiin pyrkivät olivat lähinnä säälittäviä ja vain kolmen kärjen puvuissa oli oikeasti potentiaalia päästä Japaniin ja pärjätä siellä. Muut puvut ja parit? No, olisivat voineet syödä päänsä, kuten tapana on sanoa. Konamin pitää uusien harrastajien näkemisestä, ja seuraamisesta, mutta kun kysessä karsinta cosplayn MAAILMANMESTARUUSkisoihin. Ei kukaan osallistu vaikka juoksun MM-kisoihin jos ei pingo satasta alle kymmenen sekunnin tai uinnin MM-kisoihin jos ei osaa ollenkaan uida.
 Cosplay on ehkä leikkimielistä ja Summitin voittajat on päätetty jo etukäteen (legendan mukaan), mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä pukuja voisi valita näyttävyyden perusteella ja hioa ohjelmanumeroaan hienoksi. Tämä ei tarkoita pakollista valssia lavalla, mutta tanssin avulla voi esittää suuria tunteita ilman sanoja. Omia ideoita kannattaa toteuttaa ja noudattaa myös omaa makuaan niitä pukuja valittaessa. Tietenkin on tehtävä parhaansa ja muistaa, että Suomen karsinta on vain yksi osa koko kilpailua ja sen jälkeen on tehtävä kolme vähintäänkin yhtä hienoa pukua Japanin matkaa varten (tämä tuntuu unohtuvan kaikilta muilta, paitsi näiltä nk. “elitisticossareilta”). Edustatte Suomea, hemmetti, joten ette mene lavalle Misamisoina! Vähän kunnioitusta tälle pienelle pohjoiselle kansakunnalle, olkaa patrioottisia!  Kun Suomen joukkue on hyvä, katoaa samalla se harhaluulo, että  suomalaiset ovat huonoja pukuilijoita ja sitähän kaikki nykyisin tuntuvat itkevän.

Kun kisat ovat päässeet tähän pisteeseen, että lavalle pääsevät kaikki ja lavalla ollaan sekuntia eikä järjestäjien ohjeita kuunnella (lavalle tästä ja pois tästä), voi vain pelätä cosplaykisojen suuntaa.
Lisäksi cosplayharrastuksen vähentyessä ja potentiaalisten kisaajien kadotessa, sarjajakoa on hyvä miettiä uudestaan ja pitää yllä tiukkoja linjauksia pukujen suhteen. (Kigurumeille vaikka sitten oma varjokisansa, jos niitä on edelleen tulossa cosplaykisoihin.) Lisäksi niiden palkintojen miettiminen uudestaan olisi sekin ihan kiva juttu, koska moni saattaisi haluta jotain hyödyllistäkin palkinnoksi.

  Ensimmäinen tehtävä on saada kaikki ymmärtämään, että cosplay on todellakin harrastus, jonka eteen saa ja kannattaa nähdä vaivaa. Toiseksi, on saatava ihmiset ymmärtämään, että cosplay ei ole pakollista vaan täysin vapaaehtoista ja coniin saa tulla ilman pukuakin.  Kun nämä epäkohdat on  saatu kuntoon, voidaan keskittyä siihen lavashow’hun ja maineen keräämiseen.